tiistai 10. helmikuuta 2009


Jään hiljaa ihmettelemään


Näitkö sen silmissäni,

ilon vilahduksen,

pienen keltaisen kipinän,

huomasitko katseeni aran.


Se laulu nosti minut

hiljaisen rukouksen lailla,

hyräili huulilleni hymyä.

Se soitti luissa ja ytimissä.


Se opetti uusia sanoja,

joilla kiittää ja rukoilla,

antoi arvoituksia,

joilla puhua taivaan saleissa.


Laulun herkkä sävel puhui

rikkinäiselle sydämelleni

salattuja sulosanoja.

Se piirsi sydämeeni nuotit

joilla ylistää Jumalaa.


Huomasitko sen,

miten vapinani loppui,

muutti maailmaani,

seisautti tulivuoren sykkimisen.


Aurinko kurkkii nyt puiden lomissa,

nousee nauramaan, kihertämään

keskelle talvisen lumisateen.

Jään hiljaa kasvojaan ihmettelemään.


07.02.2009

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti