tiistai 10. helmikuuta 2009




Pilvien harmaa lautta

ajelehtii pitkin rantaa,

meren pauhussa

pahoja sanoja kantaa.


Verkkona väijyy

hiostavassa helteessä

puhaltaa iholle merikasteen,

soittaa tuulikelloilla surua


ja yllättäen se pysähtyi,

asettui päämme päälle.

Se sykki ohimosuonissa,

poltti vammoja vartalolla.


Ranta huusi raikasta sadetta.

Taivas heitti kylmiä rakeita.

Oi, aurinkoni, lohduttajani,

missä sinä asut nyt.

On kaikki valo kadonnut.
01.02.2009

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti