En anna tämän kesän
vielä karata kauas pois,
paeta mielestäni utuun
kuin elävä maa
muuttaa asumaan
taulun pinnalle,
sen tuoksun haihtua
sieraimistani
värikkään kukkapenkin
lakata loistamasta.
Kesä on minun lohtuni,
kukkiva sydämeni
nauruiloa kihertävä
onnen kosketus,
sydämeni mökin keinuva laituri.
Se on runoni sydän,
metsästä kuuluva sävel,
meren aavalla soiva tuuli.
Se on minun perhoseni koti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti