maanantai 29. maaliskuuta 2010




Hengitän tätä kauneutta

olen kokonaan irti maasta

ahmin auringonvaloa

sukellan syvälle sineen.


Hiljalleen hyvä olo hiipii

kuin marjatertusta

turhat roskat pois riipii.

Syvälle surusydämeen

väristys lämmin kiirii.
Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. Ismo Funke15. huhtikuuta 2010 klo 4.05

    Kevään valo palaa taas,
    se siivet sieluun kasvattaa -
    ei pimeys enää kiinni saa,
    kun sisin hehkuu valoaan... :)

    VastaaPoista
  2. runoilija merenaalto18. huhtikuuta 2010 klo 14.12

    Kiitos. Ihana pikku runo. :)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)