Kohtaaminen

Kun täysikuu kultasi
piirsi sinun ihollesi
sydämen muotoisen
hehkuvan säteen

veti valollaan
minun rakkauteni rajat
ketjun sydämestä
toiseen sydämeen

ja kun kukkaverhot
hiljalleen heilahtelivat
kesäyön tuulessa
kuin tulen loimu lehahtivat

silloin pilvilaivat purjehtivat
sateessa joka soitti aamua
koputti surusointujaan
vanhaan puiseen ikkunalautaan

minä lepäsin sinun sylissäsi
valoineni ja varjoineni
painoit pääsi hiljaa iholleni
kohtasit sykkeen sydämeni.>